HattuMedia

Heei kaikki tyypät ja hyypät ! Täällä on ollut tosi kivaa ! Ja sit ku tääl on ne limenvihreet FatBoy- tyynyt ni ne on iha parhaita.  Ainut huono asia on ,et täääl ei oo jäätelöö , mut iha sama ei se haittaa.
- Elina

No, ollaan täällä vikaa kokonaista päivää… Median sovituskopissa tällä hetkellä. Otin äsken kuvan järkkärillä. Tai no aika montaki. Sit äänitettii siihe kuvaan joku ääni. Tääl tehää viel animaatio koht ja sillee. Mul on musa niinku syventävän ja me harjotellaan yht biisii. Mä soitan rumpui. Tänää me varmaa äänitetää se biisi. Meil oli eile nuotio ja syötii makkaraa ja banaanii! Pitää ain herätä lipunnostoon. Se haisee, ku kaikki vois nukkuu tyyliin yhteen. Ei iha, mut melkee, ku me valvotaanki yleensä siihe asti. On ollu tosi hyvää ruokaa, mut tääl syyään liian usei. Kaikki mun huonefrendit sano et breikkiin kuolee, mut mun mielest se oli paljo helpompaa, ku irkku. Tääl on joka ilta kunnon show pystys. Ei tosin olla saatu mäysää (Susalle terveisii. Termit tarttuu.) ollenkaa, ku ei pysähdytty bussimatkal ostaan mtn. Koht pitäis alkaa pakkaan. Se pelottaa, ku mökki on ku jonku konsertin jäljilt. On saanu uusii frendei jonku verra ja se on tosi ok. Eile sato ja salamoi ja ukkosti, nii osa oli iha kauhuissaa. Oikeesti se tarttu, ku ollaan tääl kuuses. Tääl ei oo teeveit tai koneit, joit sais käyttää, joten ei tiedettäis, vaik ois syntyny kolmas maailmansota. Korjaus: Ohjaajat tietäis, me ei. Tääl on semmone juttu, ku pelto, jos me ain harjotellaa jotai tai chita tai jtn sinnepäi. Meil on koht taas ruoka, mut en muista mitä se o. Tääl on BB- huone, jos saa käydä sillon ku on aikaa. Sielt on tullu aik wierdoi juttui välil. En oo ite käyny, enkä tiiä et käynkö, ku en tykkää mun naamasta isol screenil . Mäki haluun tämmösen ihanan läppärin. Tämmösen MacBookin. Se on hieno valkone. Mut mul on tylsä musta pöytäkone (siis himas). Aikomuksen mennä frendien kaa mäkkii huomen leirin jälkee. Sit kamppii jätskille ja sit dösäl himaa. Kai. Mut nyt meen. Mro!
- Kiikka.

Anna itsesi loistaa! Kirjotan nyt tätä blogia median sovituskopissa. Tehtiin äsken meidän ryhmässä animaatio omista nimistä. Se oli hauskaa! Harmittaa vähän, kun leiri loppuu jo huomenna, sillä aika on mennyt todella nopeesti! Tääl on tosi hyvää ruokaa parempaa ku koulussa. Oon saanu paljon kavereita kuten sanja, ane, suvi ja saara! Mä tein eilen kolme rannekorua, sellase solmukorun ja kaks normii rannekorua.KOhta mennään taas tekee jotain media juttuu.
-Schnelli

Joo tääl on ollu tosi kivaa:D oon saanu paljo uusii hauskoi kavereit joka on tosi jees juttu. Ruoka on ollu hyvää mut ainoo huono asia on et pitäs lähtee huomen. No mutta tääl on siis ollu kivaa ja näin. Ens vuonna uudestaa:)
-Schanja

Loista rauhassa
Tiesikö loisteleiriläinen mitä tulisi leiriltään saamaan? Voisiko joku oikeasti sanoa tietävänsä, mitä oli tulossa? Toteutuivatko odotukset, onko leiri ollut positiivinen kokemus vai ei?
Omiin odotuksiini, toiveisiini kuului eräänlainen vapautuminen muusta ympäröivästä maailmasta. Kännykät, sähköpostit, blogit, pelit ja vehkeet saavat kerrankin jäädä paitsioon, ja pallokin on viimein omassa hallinnassa.
Tai ainakin omalla joukkueella.
Neljättä päivää viedään Loisteleiriä. Leiriläisiä on paljon, enkä varmasti vieläkään muista kaikkien nimiä – en edes yritä. Silti tuntuu kuin olisin asunut täällä Kukonnotkossa kaikkien kanssa ennenkin, kuin tuntisin heidät kakki entuudestaan. Jos jotain osasikin leiriltä odottaa, niin uusia ystäviä! Kertaakaan ei ole tarvinnut leirin aikana pelätä suvaitsemattomia katseita, jos päätinkin hypätä pöydän päältä tasajalkaa nurmikolle, tai viheltää ja lauleskella matkalla saunaan.
Jotta kaikki voisivat loistaa tasapuolisesti, jotta kaikkia voisi arvostaa sellaisina kuin he ovat, on kuitenkin oltava tietyt pelisäännöt, jotka kaikkien on opittava. Nämä ovat mm. yhteisen ohjelman noudattamista, sitä että ollaan ajoissa paikalla. Leirillä ei siis opita pelkästään kitaransoittoa tai tanssia, yleensäkin taidetta, vaan myös ihmisenä olemista. Se on kai sitä mitä viimeistään kai armeija opettaa.
Kun säänöt ja lähtökohdat on kunnossa, jää tältäkin leiriltä loppuhyvästien jälkeen onneksi jotain käteen. Sitä oppii loistamaan rauhassa, läpi koko elämän.
-Sampsa

Maanantaina kun me tultiin tänne, oli aluks vähä tylsää. Pikkuhiljaa alettii viihtyy ja nauttii olostamme tääl. Nyt tunnetaa monta leiriläist ja saatu uusii kavereit. Nyt on torstai eikä huomenna yhtää huvittaisi lähteä kotii! Täällä on ollut nii kivaa ja naurettu on paljo. Ohjaajat ja muut leiriläiset on ollut tosi ystävällisii ja niiden kanssa on ollut kiva vietää aikaa. Ajateltii Sheiman kaa, et ku bussi lähtee huomen, ni me jäädää tänne (; Ei ne mitää huomaa. Hahah! Ruoka on ollu hyvää, vaikkaki vähä liikaa on sitä saatu. No, ei ainakaa oo tullu nälkä .. Hyttyset on ainoo huono puoli täl leiril ja ..meil on ollu siis toooooooooooosi kivaa varsinki maanantain jälkeee. Eipä mtn muuta sitte ja se on .. morororoo !
- Janita & Sheima

Kun Ilona Anttila keväällä pyysi minua apuohjaajaksi monia eri taidemuotoja yhdistelevälle leirille loppukesästä, lupauduin suhteellisen nopeasti. En ole ollut leirillä riparin jälkeen, mutta aikaisemmin sitäkin useammilla tyttöleireillä sekä apuohjaajana että leiriläisenä. Leirikirjeen lisäksi en saanut pahemmin mitään muuta informaatiota ennen elokuuta, mutta ei se tahtia haitannut – kun lähtee liikkeelle avoimin mielin, ei turhaa stressiä pääse syntymään.
Käytännössä apuohjaajuuteni on tarkoittanut leiriläisten mökkiä pienempää “mustaa mökkiä”, jonka jaan kahden muun todella mukavan apparin kanssa, osallistumista ohjaajien kokouksiin ja joitakin luottamustehtäviä. Myös leiriläisiin tutustuminen on ollut ehkä hieman helpompaa apuohjaajan statuksen takia, ja toivon kovasti, että leiriläiset ovat kokeneet meidät luotettaviksi ja mukaviksi kavereiksi ja tarvittaessa auttajiksi.
Käytännössä kuitenkin olen kiertänyt sovituskoppeja ja muita ohjelmia muiden leiriläisten mukana, tosin vastuupajani teatterin syventävissä sain vetää jopa yhden harjoituksen – ainakin minulla oli hauskaa! Lisäksi maanantai-illan iltaohjelma oli meidän appareiden suunnittelema, ja ainakin Jänis istui maassa -leikkimme tuntui kolahtavan aika moniin. Tuntui palkitsevalta, kun onnistuimme keksimään edes hiukan viihdyttävää tekemistä niin suurelle joukolle. En tiedä niin sanotusta uskotavuudestani oikeiden ohjaajien keskuudessa, mutta ainakin heidän kanssaan on hauska höpötellä. Mielestäni olen hoitanut vastuutehtäväni odotetulla ja riittävällä tavalla, ja juuri pieni määrä vastuuta kaikkien leikkien, ruokailujen ja taide- ja taitopisteiden lisäksi tuo oman säväyksensä leiriviikkoon.
Todella hauskaa syksyä kaikille, ja tervettuloa mahdollisille tuleville leireille – niin leiriläiseksi kuin apuohjaajiksikin.
- Silja Uusikangas, apuohjaaja

Täällä on ollut hauskaa, niin kuin Loisteleirillä pitääkin olla. Mökkikaverini ovat kivoja, mutta en ole ehtinyt kovin tutustua heihin. Odotukseni olivat tänne tullessa aivan erilaiset kuin nyt. Tänään(torstai) on bileet, joita odotan innolla. Syventävässäni on ollut myös kivaa, koska olen saanut sieltä  kavereita. Ei kai minulla muuta ole kerrottavaa täältä leiriltä
- Kaisla

Kaiken maailman hyttyset ja ampiaiset ja paarmat vois heittää pois, koska niistä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Ne vaan pistää ja puree ja sitten onkin ihminen kasa patteja ja kellään ei ole hauskaa. Ja kuinka ärsyttäviä on sitten ne pistokset ja puremat, jotka kutiavat aivan jumalattomasti! Nimeltämainitsematon voi todistaa asian hyvin… Ja sekin on aivan sairaan ärsyttävää kun ne kaiken maailman ötykät inisee korvan juuressa kun yrittää vaikkapa nukkua kun ihmisraukkaa väsyttää.
Siinä on väsyneellä kyllä sietokyky kovilla. Että tällänen asia meitä kyrsii tällä kertaa. Ja se on muuten tieteellisesti todistettu että! Hyttysistä ei ole periaatteessa ekosysteemillekään mitään iloa kun mikään suurempi elukka ei niitä pääasiallisessaan ravinnossaan käytä. Että joku voisi mennä ja pyyhkiä hyttyset maailmankartalta!!! Uskokaa Proneshyyn, se poistaa kaikki hyttyset!
-Pepz ja choko